Provinssin jälkeen kaipaa maalle

Tampereen ja pääkaupungin jälkeen olen alkanut kaivata maalle. En tietenkään niin paljon, että suunnittelisin oikeasti maalle muuttamista -- minulle riittäisi pelkkä oma pieni huvila jossakin viidenkymmenen kilometrin päässä urbaanista citysykkeestä.

Oikeastaan huvilakin saattaisi olla liioittelua, kunhan saisin jonkun rauhallisen paikan jonne voisin vetäytyä lepäämään. Kaupungissa kun on välillä vaikea saada levättyä kunnolla, kun naapurustossa hälistään ja autot kulkevat viereisellä tiellä läpi yön. Onneksi tätä nykyä samassa kerrostalossa ei enää asu motoristinuoria, jotka pitäisivät hereillä.

Maalla asuminen alkoi houkutella oikeastaan vasta pari vuotta sitten, jolloin olin viikonloppukierroksella Turun saaristossa. Saariston rauha tuntui rentouttavalta, ja jonkin aikaa tutkailinkin jo alueen asuntotilannetta. Asuntoja olisi ollut tarjolla varsin edulliseen hintaan.

Kuitenkin ongelmaksi jäisi aina työpaikan järjestäminen. Käytännössä minun olisi pitänyt ryhtyä jonkinlaiseksi etätyöyrittäjäksi, joka tekee töitä pk-seudun yrityksille etänä. Siitä aiheutuisi kuitenkin erilaisia hankaluuksia. Sen vuoksi ajatus Korppooseen tai Iniöön muuttamisesta unohtui nopeasti.

Nuorena minun ei tarvinnut viettää kesiäni maalla, koska myös isovanhempani asuivat kaupungissa. Vanhemmillani ei myöskään ollut kesämökkiä -- saati sitten huvilaa. Silloin vanhempani pitivät parempana viettää kesälomat matkustellen Euroopassa. Olin itse samaa mieltä, ja olen oikeastaan vieläkin.

Kuitenkin ajatus kakkosasunnosta tuntuu houkuttelevalta. Tarvitsisin tietysti ihan oikean talon, jossa käytössäni olisi sähköt ja muut mukavuudet. Silloin voisin viihtyä maalla pitempäänkin.

Tampereella yöpyminen on sallittua, kenties jopa suotavaa

Useimmiten olen itse vieraillut Tampereella vain päiväseltään -- koska matka Helsingistä Manseen kestää junalla vain 1,45 tuntia, yöpöyminen tuntuu turhalta.

Kuitenkin kaupungista kuin kaupungista saa enemmän irti, kun sinne jää myös yöksi. Silloin voi huoletta tutustua myös kaupungin iltaelämään, eikä kyläpaikoista tarvitse kiirehtiä viimeiseen yöjunaan.

Tampereella on onneksi joukko mukavia hotelleja - kolmeen mainioon vaihtoehtoon voit tutustua esimerkiksi Cumuluksen hotellit Tampere -verkkosivulla.

Cumuluksen hotellit sijaitsevat Hämeenpuiston, Koskikadun ja Satakunnankadun varrella. Kaikki kolme hotellia sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, 300-1200 metrin etäisyydellä rautatieasemasta.

Hotelli Cumulus Hämeenpuisto sijaitsee kaupungin keskustassa, Työväen Teatterin ja stadionin läheisyydessä. Hotellia monet kehuvat, kyse on kuulemma mukavasti ja mutkattomasta hotellista. Hotellissa on myös kuntokeskus, joten se sopii mainiosti sporttisille lomalaisille
ja työmatkalaisille.

Cumulus Koskikatu on toinen Tampereen suosituista Cumulus-hotelleista. Hotellin yhteydessä toimii myös Huviretki- ja Hemingway's -ravintolat, jotka molemmat ovat myös paikallisten suosimia kohtauspaikkoja.

Kaupungin kolmas Cumulus on Hotelli Cumulus Pinja. Se on tunnelmallinen jugend-henkinen hotelli kaupungin ydinkeskustassa. Sen tilausravintolaan mahtuu jopa 250 hengen seurue.

Ensi kesänä Cumuluksen hotellivalikoima täydentyy neljännellä hotellilla, kun Hotelli Cumulus Rautatienkatu avataan. Tämäkin hotelli sijaitsee erinomaisesti, aivan Rautatieaseman lähettyvillä. Savuton hotelli miellyttää varamasti myös vaativia asiakkaita.

Jokaisen hotellin huonehintaan sisältyy veloitukseton laajakaistayhteys ja runsas buffet-aamiainen. Näin uusi päivä Tampereella pääsee hyvin käyntiin, kun tukeva aamiainen palauttaa
voimasi takaisin.

Tie Tampereelle

Vuosia sitten kävin pääsykokeissa Tampereen yliopistossa. Pääsinkin silloin opiskelemaan sikälaiseen yliopistoon, mutta en koskaan aloittanut opintojani.

Lievän arrogantisti voisin todeta, että kaksi muutakin yliopistoa kilpaili minusta. Silloin valintani ei kohdistunut Tampereen yliopistoon, vaan oman synnyinkaupunkini alma materiin.

Sittemmin olen joutunut havaitsemaan, että valintani ei välttämättä ollutkaan paras mahdollinen -- opiskelemallani alalla Tampereen yliopisto oli vähintään Helsingin veroinen.

Lukiopohjalta en tietysti voinut asiaa tietää. Vaikka olisinkin tiennyt todellisen asianlaidan, olisin todennäköisesti valinnut Helsingin yliopiston - Tampere oli nimittäin minulle koko ajan pelkkä hätävara.

Lopulta oli nöyrryttävä tosiasiain edessä ja myönnettävä, että Tampere saattoi olla alallani ykkönen. Sen jälkeen oli luotava kontakteja sikäläiseen väkeen.